Mitä onkaan tapahtunut edellisen vuodatuksen jälkeen? Ei mitään mullistavaa, mutta jotain. Yleisesti asioita.

Pelastava enkeli löytyi ja sain seuraa viime torstaille. Kävimme siis Nooran kanssa (hienoisen suostuttelun jälkeen) katsomassa improteatteri Joon "Suhteita ja suhteettomuuksia". Aivan loistava, ihastuin kovasti. Niiden kahden näkeminen lavalla (samaan aikaan) olisi tietysti myös ollut taatusti hupaisaa, mutta aina ihan kaikkea ei voi saada. Ehkä toivottavasti joku toinen kerta.

Myös Nooran näkeminen oli hyvin mukavaa. Kiitos.

Torstaina sain myös kuulla, että minut pitäisi opettaa nukkumaan. Ihanko totta? Hyvä on, ehkäpä olen unikoulun tarpeessa (tai taatusti olenkin, tilanne ei kovin suuresti ole muuttunut). Katsellaan. Onneksi aikaa ei ole, joten ehkä sama toiminta jatkukoon.

Perjantaina kävin tervehtimässä harjoittelupaikan porukkaa ja moikkailemassa muutenkin ihmisiä. Minua verrattiin sohvaan. Toisaalta se oli niin suuri kohteliaisuus, toisaalta taas... "Et sitten mitään muuta keksinyt kuin sohvan?"

Näin perjantaina myös Jaanaa. Jälleen kerran hyvin hilpeää. Pehmoleluni onneksi jäi luokseni, ties mitä traumoja se olisi joidenkin seurassa saanut. :)

Kulttuurianti jatkui myös perjantaina. Tarjoutui tilaisuus päästä näkemään Pahnanpohjimmaisen "Dr Jekyll & Mr Hyde - eriskummallinen tapaus", josta ei tietenkään voinut kieltäytyä. Kyseessä oli ennakko, jonka jalosti pääsin näkemään. Kiitos vain kovasti. Esitys oli valtavan hieno -ja pelottava. Säikyin kotimatkalla kaikkea mahdollista (kuten ennustinkin) ja seuraava yö meni sangen levottomien unien kera. Kumpikaan ei kyllä kohdallani mikään uusi ilmiö ole.

Lauantai-ilta oli ihan kiva ja hiukka omituinen. Omat arvaukseni osuivat oikeaan (ei ollut edes vaikeaa) ja muut olivat hämmentyneiden roolissa. Ihan mukavaa oli, vaikkakin aika ylimääräinen olinkin. Siitäkin selvittiin. Kömmin suhteellisen ajoissa kotiin nukkumaan.

Seuraavana päivänä kulutin aikaa kasailemalla päässäni palapeliä ja pyörimällä ympyrää. Krapula ei iskenyt, mutta nuutunut olo sitäkin enemmän. Tätä vakuuttelin kovasti myös sunnuntain yllätysvieraalle, joka epäili vointiani suuresti. Joo-o, kuinka tuoreelta olenkaan näyttänyt aukaistuani oven pyjama päällä ja hiukset tuhanteen suuntaan sojattaen ja aivot unohdettuna jonnekin. Loppujen lopuksi oli mielettömän mukavaa. Jatkoa seuraa ehkä joskus. Kiitos.

Harjoittelu alkoi eilen. Aivan oma maailmansa tuo paikka ja kovin hektistä. Muutama tosi kiva ihminen, joten enköhän hengissä selviä seuraavat viikot. Järjellisyydestä ei kyllä kannata puhua, mutta eipä siitä ole aiemminkaan kannattanut. Juttujen tasokkuus on huima.

Nukun edelleen vaihtelevalla menestyksellä. Suurimman osan öistä nukun pienissä pätkissä herätän jatkuvasti pelkoon siitä, että olen nukkunut pommiin. Vaihtoehtoisesti tai samanaikaisesti näen edelleen painajaisia. Viime yönä eräs yritti ampua minut. Mukavaa. Mainitsin tänään unesta ko. henkilölle, jolla oli hieman hauskaa. Ei mikään ihme. Niin muillakin, jotka aiheesta kuulivat. Lisäksi saimme kuulla, että ase merkitsee tiettyä asiaa unissa. Ilme kertoi jälleen riittävästi, ei tarvinnut kuulla tulkintaa. Liekö se todellinen vai omasta päästä...? En todellakaan ole ainut, jolla on kieroutunut mielikuvitus.

Pitäisi ihan oikeasti yrittää mennä nukkumaan, väsyttää suuresti.

"Aamulla tuntuu raskaalta pää. Hiivin, kun en haluu herättää. Sulla on aikaa jäädä lepäämään, vapaapäivä. Pikakahvi ei auta mitään: kolmenkin kupin jälkeen väsyttää..."