Mitä onkaan tapahtunut edellisen vuodatuksen jälkeen? Ei mitään mullistavaa, mutta jotain. Yleisesti asioita.
Pelastava enkeli löytyi ja sain seuraa viime torstaille. Kävimme siis Nooran kanssa (hienoisen suostuttelun jälkeen) katsomassa improteatteri Joon
"Suhteita ja suhteettomuuksia". Aivan loistava, ihastuin kovasti.
Niiden kahden näkeminen lavalla (samaan aikaan) olisi tietysti myös
ollut taatusti hupaisaa, mutta aina ihan kaikkea ei voi saada. Ehkä
toivottavasti joku toinen kerta.
Myös Nooran näkeminen oli hyvin mukavaa. Kiitos.
Torstaina sain myös kuulla, että minut pitäisi opettaa nukkumaan.
Ihanko totta? Hyvä on, ehkäpä olen unikoulun tarpeessa (tai taatusti
olenkin, tilanne ei kovin suuresti ole muuttunut). Katsellaan. Onneksi
aikaa ei ole, joten ehkä sama toiminta jatkukoon.
Perjantaina kävin tervehtimässä harjoittelupaikan porukkaa ja
moikkailemassa muutenkin ihmisiä. Minua verrattiin sohvaan. Toisaalta
se oli niin suuri kohteliaisuus, toisaalta taas... "Et sitten mitään
muuta keksinyt kuin sohvan?"
Näin perjantaina myös Jaanaa. Jälleen kerran hyvin hilpeää. Pehmoleluni
onneksi jäi luokseni, ties mitä traumoja se olisi joidenkin seurassa
saanut. :)
Kulttuurianti jatkui myös perjantaina. Tarjoutui tilaisuus päästä
näkemään Pahnanpohjimmaisen "Dr Jekyll & Mr Hyde - eriskummallinen
tapaus", josta ei tietenkään voinut kieltäytyä. Kyseessä oli ennakko,
jonka jalosti pääsin näkemään. Kiitos vain kovasti. Esitys oli valtavan
hieno -ja pelottava. Säikyin kotimatkalla kaikkea mahdollista (kuten
ennustinkin) ja seuraava yö meni sangen levottomien unien kera.
Kumpikaan ei kyllä kohdallani mikään uusi ilmiö ole.
Lauantai-ilta oli ihan kiva ja hiukka omituinen. Omat arvaukseni
osuivat oikeaan (ei ollut edes vaikeaa) ja muut olivat hämmentyneiden
roolissa. Ihan mukavaa oli, vaikkakin aika ylimääräinen olinkin.
Siitäkin selvittiin. Kömmin suhteellisen ajoissa kotiin nukkumaan.
Seuraavana päivänä kulutin aikaa kasailemalla päässäni palapeliä ja
pyörimällä ympyrää. Krapula ei iskenyt, mutta nuutunut olo sitäkin
enemmän. Tätä vakuuttelin kovasti myös sunnuntain yllätysvieraalle,
joka epäili vointiani suuresti. Joo-o, kuinka tuoreelta olenkaan
näyttänyt aukaistuani oven pyjama päällä ja hiukset tuhanteen suuntaan
sojattaen ja aivot unohdettuna jonnekin. Loppujen lopuksi oli
mielettömän mukavaa. Jatkoa seuraa ehkä joskus. Kiitos.
Harjoittelu alkoi eilen. Aivan oma maailmansa tuo paikka ja kovin
hektistä. Muutama tosi kiva ihminen, joten enköhän hengissä selviä
seuraavat viikot. Järjellisyydestä ei kyllä kannata puhua, mutta eipä
siitä ole aiemminkaan kannattanut. Juttujen tasokkuus on huima.
Nukun edelleen vaihtelevalla menestyksellä. Suurimman osan öistä nukun
pienissä pätkissä herätän jatkuvasti pelkoon siitä, että olen nukkunut
pommiin. Vaihtoehtoisesti tai samanaikaisesti näen edelleen
painajaisia. Viime yönä eräs yritti ampua minut. Mukavaa. Mainitsin
tänään unesta ko. henkilölle, jolla oli hieman hauskaa. Ei mikään ihme.
Niin muillakin, jotka aiheesta kuulivat. Lisäksi saimme kuulla, että
ase merkitsee tiettyä asiaa unissa. Ilme kertoi jälleen riittävästi, ei
tarvinnut kuulla tulkintaa. Liekö se todellinen vai omasta päästä...?
En todellakaan ole ainut, jolla on kieroutunut mielikuvitus.
Pitäisi ihan oikeasti yrittää mennä nukkumaan, väsyttää suuresti.
"Aamulla tuntuu raskaalta pää.
Hiivin, kun en haluu herättää. Sulla on aikaa jäädä lepäämään,
vapaapäivä. Pikakahvi ei auta mitään: kolmenkin kupin jälkeen
väsyttää..."
tiistai, 21. marraskuu 2006
Kommentit