Kuulin tänään, että minulla on kaksi vaihetta; kooma ja pahasti ylikierroksilla käyminen. Sitä kultaista keskitietä en taida siis kommentoijan mukaan hallita. Ja tänään muuten oli se ylikierros-päivä. Jossain vaiheessa meinasin hyytyä (siirtyä siis vaiheeseen kooma), mutta keksin juoda lisää kahvia. Great idea!

Söin puolisen tuntia sitten lautasellisen tomaattipastaa. Sitä ennen olin nauttinut aamiaiseksi (tapahtunut klo 8.30) kaksi leipää ja juonut yhteensä 5 mukia kahvia. Tämä ei ollut muuten yhtään toimiva ratkaisu. Oikeasti piti syödä jo hiukka aiemmin, mutta aluksi en ehtinyt ja sitten "lepäilin" hieman tuossa lattialla. Suomeksi jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että huone kieppui siihen malliin, että lattialla makoilu oli turvallisin ratkaisu. Juuri näin.

En lukenut tänään yhtään. Periaatteessa olisin vierailujen välissä ehtinyt oikein hyvin lukemaan pari tuntia, mutta koska en sillä hetkellä ollut erityisen motivoitunut, päädyin kahville. Ja levykauppaan. Ja antikvariaattiin. Ja juomaan lopulta lisää kahvia.

Levykauppa vierailu oli tosi hilpeä. Kyseisellä liikkeellä ei ollut kaipaamaani levyä, joten he totesivat että "paska paikka ja ollaan huonoja ihmisiä". Jos ei sentään, vaikka mitään ei sitten ostettukaan. Mutta toteamus tuli niin sydämen pohjasta, ettei taas muuta voinut kuin nauraa. Levykin löytyi toisesta liikkeestä.

Seuraavaksi hehkutusta. Kyseessä on Semmareiden "Laulut ja tarinat"-kiekko, mikä osoittautui oikein loistavaksi. Kerrassaan hiano paketti. Ja jotta pelkät laulut eivät olisi ihastuttavia, niin tarinat hurmasivat myös. Tosin kannattaisi miettiä, missä niitä lukee... Vakuuttelin tänään toisella vierailulla vierustoverille, etten suinkaan ole tullut hulluksi ja siksi hihittele itsekseni.

Kävin todellakin myös katsastamassa kyseisen porukan levynjulkaisukeikan (ja sunnuntaina mennään taas!). Aina se meininki on yhtä hyvä. Tällä kertaa lava oli ehkä pienin koskaan näkemäni ja aiheutti hienoista hilpeyttä välillä (voi sitä vetää biisin loppuun miltein kaksinkerroinkin, jos katto tulee vastaan). Mutta sunnuntaita kovasti odotellen...

Oma ajatustoiminta hämmentää ja pahasti. Ei voi mitään, etsikää minulle se on/off-nappula.

Huomenna vapaapäivä, paitsi että meen käymään harjoittelupaikassa (aivan liian aikaisin aamulla). Kouluun seuraavan kerran kuukauden kuluttua, whipii! Harjoittelu jännittää, varsinkin kun toisesta arvioijasta en pidä (ne henkilökemiat), aikaa on tosi vähän ja arviointikeskustelu menee liian kauas. En luultavasti muista mitään siinä vaiheessa, mutta eipä ole minun vikani

Teho-osasto alkoi. Kai tiskata voi myöhemminkin...?