Tyypillinen sunnuntai, puutuilen vain. Suunnittelin kovasti tekeväni tänään ties mitä, mutta kuinka ollakaan, en ole juuri mitään tehnyt. Ehkä sitä ehtii myöhemminkin...

Kuten voi havaita, olen palannut "normaaliin elämään". Sain eilen koneen, joten nyt varmaan helpottaa. Vielä kun opin tätä käyttämään. Kivaa. Voisin kai rehellisesti myöntää olevani riippuvainen tietokoneista.

Koulu on sujunut suurinpiirtein hyvin. Tosin välillä puutuilen, kun asia tuntuu vanhan kertaukselta, mutta muuten viihdyn. Kivat ihmiset toki auttavat asiaan kummasti.

Ensi viikolla ei kuitenkaan ole luvassa koulua. Olen raahautumassa huomisaamuna mukavaan viime vuoden työpaikkaani, joten ei valittamista. Oikeasti, olen lähinnä riemuissani, että pääsen sinne takaisin edes hetkeksi Kivaa kivaa. Ainut, mikä mietityttää, on olinpaikkani muutoin ensi viikolla. Täällä tahtoisin olla, mutta porukoilta olisi huomattavasti lyhyempi matka. Täytyy miettiä...

Viihdyn myös erinomaisesti uudessa kämpässäni. Varsinkin, kunhan viimeisetkin tavarat löytävät paikkansa ja loputkin laatikot siirtyvät ullakolle. Mutta muutoin oikein mukavaa. Pitkästä aikaa ei ole sellainen olo, että tukehdun, jos olen paikoillani...  Vielä pitäisi löytää sopiva päivä tupareille ja miettiä, ketä kaikkia sitä silloin paikalle haluaisi.

Syksy lienee saapunut. Opiskelu alkoi, kaikki ihmiset tuntuvat muuttavan, muutamana päivänä oli jopa aivan syksyinen ilma. Ei sillä, toisaalta pidän syksystä. Parhaiten syksyn saapumisen kuitenkin huomaa tv-sarjojen paluusta. Minäkö olisin viime päivinä viettänyt liikaakin aikaa tv:n ääressä? Ehei... (Eipä) Täydelliset Naiset palasivat jo ruutuun, Aliasta ja Kylmää Rinkiä odottelen... Voin ihan oikeasti viettää kohta kaiken vapaa-ajan tuijottaen tuota laatikkoa.

Pitäisi oikeasti tehdä jotain ruokaa. Nälkä. Ja päätin, että jään tänne yöksi, vaikka se tarkoittaakin aikaisempaa aamuherätystä. Olen taatusti aamulla eri mieltä idean toimivuudesta, mutta se on sen ajan murhe...