Olen nykyään hyvin aktiivinen kirjoittaja, kuten saattaa huomata. Mielessäni on muka monta asiaa, mutta kun tulen koneelle, mieleni tyhjentyy. Teksti on sitten sen mukaistakin...

Aloitetaan sitten oikein yhteiskunnallisesti. Presidentin vaalit menivät toiselle kierrokselle, vaikka kovasti toivoin homman ratkeavan ensimmäisellä kierroksella. Täytyy nyt sitten mennä äänestämään uudemman kerran. Vielä en valita, ettei suosikkini voittanut, vaikka toinen heistä jo putosikin. Vielä on hieman toivoa.

Näin perjantaina erään ihmisen menneisyydestä. Vain vilaukselta, mutta sekin aiheutti liikaa ajattelua ja ärsyyntymistä. Ihan oikeasti, kuluuko koskaan niin kauaa aikaa, ettei jonkun ihmisen näkeminen aiheuta aina samaa reaktiota? Ärsyttävää. Onneksi kyseistä henkilöä ei liiemmin tule nähtyä.

Viikonloppukin oli ja meni. En tehnyt oikeastaan mitään enkä nähnyt juuri ketään. Kävin lenkillä, luin ja katsoin pari leffaa. Erittäin tylsää. Lauantai-ilta meni viinin voimalla (todellakin hyvästit tipattomalle tammikuulle). Harmitti, että väsy iski niin aikaisin. Olisi sitä enemmänkin juonut...

Ehkä ensi viikonloppuna on enemmän ohjelmaa, tytöt ovat ilmeisesti molemmat saapumassa tänne päin. Jo niitä kaipasinkin.

Kävin eilen Palokassa, kun Eetu soitti ja halusi minut kahville. Miten paljon siinä ihmisessä onkaan energiaa... Loikkia ja hyppyjä ympäri kämppää, taukoamatonta puhetta ja naurua. Ihana. <3 Join teetä ja Eetu halusi maistaa. Joskus pienenä maistoi teetäni ja sylki sen samantien pois. Eilen kuitenkin kelpasi. Nuoriherra hörppi teetä ihan urakalla, kunnes jossain vaiheessa ilmoitti, ettei tykkää teestä. Uskottavaa...

Laskin tuossa viime viikon lenkkeily kilometrejäni. Noin 30 kilometriä ja siihen työmatkat päälle. Ei hullumpaa, varsinkaan kun torstaina ja perjantaina jäi lenkkeily liukkauden vuoksi väliin. Saa sitten nähdä, paljonko tällä viikolla tulee...

Pieni hetki Täydellisten Naisten alkuun. Sen jälkeen voisi yrittää kömpiä nukkumaan. Viime yö jäi lyhyeksi, en osaa nukkua sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Ikävä. Jotakin.

"Kumpa hetkeksi voisin hengähtää, ajatuksia paperille pistää tai edes nukahtaa. Et tiedä, miten tahtoisin, kuinka kovasti yritin. Kirjoitan rivit uudelleen, hiekka valuu, se valuu läpi sormien. Läpi sormien..."